PINKKI keppihevonen

...toivoi muuan neljä vuotta täyttävä pikkuprinsessa syntymäpäivälahjakseen. Ei kai sitä tädillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Aloitin projektin etsimällä netistä hieman ohjeita ja vinkkejä keppihevosen tekoon. Tutkimus johti sivustoille, joilla oli toinen toistaan upeampia keppihevosia. Päätin niistä inspiroituneena, että yritän tehdä "aidot" suitset kuolaimineen, ja koska mieleistä kaavaa ei löytynyt valmiina, tarttuin ensi töikseni kynään hahmotellakseni sopivan muodon hevoselle.

Luonnos skaalattuna oikeaan kokoon ja piirrettynä puhtaaksi.

Niille, jotka tyytyvät helpompaan ratkaisuun ja ostohevoseen, suosittelen tutustumista seuraavaan sivustoon: http://iisantalli.net/tilarit.html

Lisäksi keppihevosiin hurahtaneille löytyy lisää sieluntovereita kepparitalleista: http://khtniittyjoki.blogspot.fi, https://snowhorse.wordpress.com/kepparit/, http://khtchiaronelamaa.blogspot.fi/p/blog-page_4.html, vain muutamia mainitakseni. Vakavammin hurahtaneille netistä löytyy myös Suomen keppihevosyhdistys: http://viuhku.net/sky/index.html.

Villakangas värjäytymässä.

Tilaajalle pinkki väri oli ehdoton, joten päädyin värjäämään villakankaan. Käytin värjäämiseen pesukonetta, johon on ohjelmoitu villan värjäämiseen sopiva ohjelma - tosin värjäyksen lämpötila ei siinä ole aivan ihanteellinen, vain 90 astetta 98 asteen sijasta.

Keppihevosen harja syntyy kirjavasta langasta.

Tuotekehitys keppihevosen osista alkoi. Otsatukan kiinnitin saumojen väliin. Harjan kieputin ensin pahvin ympärille ja sen jälkeen kiinni puuvillanauhaan, jotta sen ompeleminen keppihevosen niskaan olisi helpompaa.

Harjan kiinnittäminen nauhaan.

Korvat kiinnitin etukappaleen halkioihin.

Täyttöä vaille valmista.

Vielä suitset ylle ja keppari on valmis lahjapakettiin.

Onnellisen pikkuprinsessan uljas Lissu.

Näitä pinkkejä keppareita syntyi kaksin kappalein kolmen viikon sisällä. Molemmat menivät nelivuotiaille pikkuprinsessoille.

En ole ammattiompelija, joten hieman hidasta oli välillä projektien eteneminen. Jos näitä vielä muutaman kappaleen työstäisi ja hioisi muutamat ompelullisesti haastavat kohdat teknisesti paremmiksi, niin ehkä ajankäyttökin tehostuisi. Voisi olla myös mielekästä jatkaa projektia tekemällä hieman aidomman näköisiä hevosia hyödyntäen omaa ammattitaitoa kankaiden värjäämisestä ja painamisesta.

Pitkähkö projekti

Joskus projektit venyvät pitkiksi tai niistä tulee muuten vaan pitkiä. Kuten tämä lahjaksi neulottu huivi. Tämä työ sujahti kassiin mukaan pitkille automatkoille. Hitaasti, mutta varmasti se pikku hiljaa eteni, jääden välillä odottamaan pitkäksikin aikaa seuraavaa rupeamaa. Hapsut valmistuivat hiljattain erään kiekkopelin ohessa. Juuri sopivasti ennen kuin kesä vaihtui syksyksi.

Lankana: HjerteGarn Alpaca Silk (3*50 g)

Mallineulos:
Parittomat kerrokset kaikki oikein
2. ja 4. krs *3o, 1n*, toista 
6. ja 8. krs *1o, 1n, 2o*, toista

Alussa oli kerä, koukku ja lampunraato...

Alussa oli kerä, koukku...

...ja lampunraato kirppikseltä.

Ensimmäisen silmukan luonti spraymaalilla maalattuun kehikkoon.

Aloitus jää kätevästi ensimmäisten kiinteiden silmukoiden kätköihin.

Vielä on vähän savottaa jäljellä.

Jäjellä enää päättely.

Uusi johto kiinni ja kattoon.

Terveisiä palstalta!

Sadonkorjuuta 7.8.2015

Ennätyslämpimästä kesästä tulikin viileä ja sateinen. Kyllä se kesäkin viimein saapui: tänä vuonna aurinko ja lämpö näyttävät osuvan elokuulle. Kasvit ovat kuitenkin kasvaneet ja ihme kyllä eivät näytä pahemmin kärsineen jatkuvista sateista. Kastelukannukin on jäänyt lähes työttömäksi - ehkä elokuu korjaa tilanteen. Tällä viikolla sadetta on tullut jo viitisentoista litraa neliölle, joten kastelin tälläkin kertaa hyvin maltillisesti.

Harvennusporkkanoita on tullut napsittua jo jonkin aikaa palstatöiden lomassa. Alkuviikosta pari lanttuakin pääsi ylös maasta. Tänään mukaan lähti pari valtavan suuren varren kasvattanutta punasipulia sekä salottisipuleita, joiden varret ovat heittäytyneet maata pitkin, pari nyrkin kokoista lanttua ja kolme punajuurta. Porkkanoista nousi ylös keltaista, oranssia ja punaista lajiketta ja vielä pari keltasipulia. Huomenna kasvikset pääsevät grilliin.

Sadonkorjuukauden voi laskea alkaneeksi. Iltapalaksi irtosi vielä iso kourallinen perunoita ja hieman tilliä mausteeksi. Kaikki luomua ja itse vaalien kasvatettua.

Lisää satoa on vielä luvassa - lanttua, punajuurta, perunaa, porkkanoita, sipuleja ja keräkaalia. Herneet näyttävät menestyvän tänä vuonna, kun viime vuonna ne eivät oikein lähteneet kasvuun. Pavut ja tomaatit ovat vasta kukintavaiheessa, toivottavasti lämpimämpi loppukesä pelastaa niiden sadon.


Follow my blog with Bloglovin

Intohimoni - tomaatti

Rakastan tomaatteja niin paljon, että voisin elää pelkillä tomaateilla. Talvella kärsin, sillä kaupoista saatavat tomaatit ovat mauttomia ja kalpeita. Kesäisin olen kuunnellut kateellisena toisten kehuja itsekasvatettujen tomaattien mausta.

Viime vuonna kasvatin omat ensimmäiset tomaattini. Avomaalla, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut eikä ole vieläkään. Neljä taimea ja neljää eri lajiketta: Golden Nugget, Black Cherry, Tigerella ja Money Maker. Näistä Money Maker on avomaantomaatti. Muiden lajikkeiden luonnehdinnan mukaan ne on määritelty sijoitettavaksi ulkona suojaiseen paikkaan. Minun palstaltani ei löydy kovin kummoista suojaa tomaateille, mutta silti on yritettävä.

Taimikasvatus sujui niin ja näin, varret venähtivät pitkiksi ja honteloiksi johtuen kasvatusolosuhteistani. Tänä vuonna parempien kasvilamppujen ansiosta taimet kasvoivat hieman vahvempina, mutta kerrostalohuoneiston olosuhteiden vuoksi niihinkin kertyi pituutta turhanpäiten.

Gold Nuggetin satoa vuodelta 2014.

Golden Nugget tuotti runsaasti kypsiä tomaatteja. Sen sijaan Money Maker, Black Cherry ja Tigeralla tekivät kyllä satoa, mutta tomaatit eivät kypsyneet - edes lämpöisessä jääkaapin yläpuolella olevassa kaapissa. En tiedä teinkö ensimmäistä tuttavuuttani perunaruton kanssa. Kuvaukset perunarutosta kyllä tuntuivat täsmäävän näkemääni ja kokemaani.

Perunaruton riivaama?

Tänä vuonna niitän varmaan pöhkön mainetta, sillä yritän uudelleen tomaatin viljelyä avomaalla ja potentiaalisessa perunaruttomaaperässä. Lajikkeina tänä vuonna Money Maker ja Black Cherry - molemmista palstalle päätyi kaksi tainta. Istutuspäivä oli 11.6. eli päivä sen jälkeen, kun tilastollisesti ei pitäisi enää tulla hallaa ja kylmälle arat kasvit voi istuttaa.

Alimmat lehdet pois.

Tomaatti kasvattaa juuria myös varresta,
joten istutin taimet makuuasentoon. 

Kesäkuu on kuluvana vuonna ollut viileä ja sateinen. Pelkään, että kolme neljästä taimesta on kärsinyt kylmästä jaksosta. Vain yksi Money Maker näyttää tekevän uutta lehteä ja varsi on tukevoitunut. Jospa lämmin heinä- ja elokuu pelastaisivat yritykseni. Toivon parasta ja pelkään pahinta, sillä mieltäni kutkuttavat jo oman maan tomaattien suloinen tuoksu ja maku.

Metsäinen mansikkamaa - projekti jatkuu

Turveharkkojen asennus

Mistä on pieni mansikkamaa tehty? Turveharkoista, mullasta, taimista. Niistä on pieni mansikkamaa tehty.

Mansikkamaaprojekti sai viikonloppuna viimein jatkoa. Hyttysten, sateen ja tuulen lomassa projektin kuvaaminen jäi vähälle. Valmista siitä kuitenkin viimein tuli.

Turveharkkoja kului tähän noin kolme metriä pitkään ja 120 senttiä leveään mansikkamaahan parikymmentä kappaletta, multaa 550 l ja mansikantaimia 20. Hieman näyttää massiiviselta rakennelmalta - olisikohan nuo harkot sittenkin kannattanut puolittaa?

Mansikantaimiksi valikoitui aikainen lajike: Jonsok, jonka pitäisi kestää huonojakin sääoloja. Lisäksi sillä on hyvä talvenkestävyys ja melko hyvä härmän ja homeen kestävyys.

Kesäherkkuni: tuoreita mansikoita, viiliä ja sokeria - saisipa jo satoa...

Se on siinä

...ja jos nuo mansikantaimet eivät menesty, niin ainahan tuosta voi tehdä ryytimaan.

Marokkolainen minttu

Annalan taimitorilta tarttui mukaani tänä vuonna vähemmän hankintoja kuin viime vuonna, vain rosmariini ja minttu. Prismasta olin löytänyt jo aiemmin Emsan yrttiruukun. Olen aina suhtautunut hieman skeptisesti näihin erilaisiin yrttiruukkuihin, mutta tässä oli minua miellyttävä muotoilu, joten rohkaisin mieleni ja ostin niitä jopa peräti kaksi kappaletta. Toiseen laitoin tänään marokkolaisen mintun ja toinen on varattu vielä taimitarhassani istutusta odottavalle basilikalle. Nämä yrtit pääsevät keittiöni ikkunalaudalle ja toivottavasti myös maustamaan ruokiani.

Kastelua vaille

Vesivarasto täytetty

En huomannut kysyä myyjältä uuden yrttini taustoista mitään ja googlesta löytyi hakusanoilla "marokkolainen minttu" vain ohjeita minttuteehen ja maininta siitä, että tämä olisi se ainoa oikea minttu mojitoon.

Ilmeisesti mintun juuret tarvitsisivat isomman ruukun, kuin mihin sen nyt laitoin(http://kaupunkiviljely.fi/mita/yrtit/). Toivotaan, että saisin siitä kuitenkin riittävän sadon tämän kesän kokkauksiin - ja ehkä siihen mojitoonkin.

Neuletakkihaaste

Haastoin itseni viime syksynä neulomaan käsin neuletakin - valmiiksi asti. En ollut pariinkymmeneen vuoteen neulonut mitään villasukkaa, pipaa tai kaulaliinaa kummempaa. Joskus nuoruusvuosina muutaman neulepaidan sain alulle, mutten koskaan valmiiksi asti. Ylioppilasjuhliinkin neulotun neulepaitani hihat olivat äitini käsialaa.

Jotta haaste ei olisi liian helppo käytin ohjeesta poikkeavaa lankaa sekä neuloin taka- ja etukappaleet pyöröpuikoilla yhdeksi kappaleeksi. Etukappaleiden reunaan neuloin vielä viisi silmukkaa nurjaa, jotta reuna käpristyi kauniisti nauhamaiseksi huolittelemaan neuletakin reunat.

Etukappaleen reunanauha

Neuletakin alkuperäinen ohje on Suuresta Käsityölehdestä nro 10/2014. Lankana käytin Hjerte Garnin Alpaca Silkiä. Haasteista ja neulehistoriasta huolimatta takki valmistui. Ehkä seuraava neuleprojekti on astetta helpompi.

Valmis neuletakki

Metsäinen mansikkamaa

Mansikkamaanpaikka

Mökillä oli vielä viime vuonna metsänreunassa vanha mansikkamaa. Se kaivettiin jo syksyllä ylös ja vanhat mansikantaimet päätyivät kohopenkin ainesosiksi. Tänä keväänä edessä olikin mansikkamaan perusparannustyö.

Puunjuuria vanhalla mansikkamaalla

Vanha mansikkamaa oli puunjuurien, puolukanvarpujen ja rikkakasvien juurien valtaama - ei ihme, ettei mansikoita juuri tullut. Paksuimmat puunjuuret pantiin poikki kirveellä ja ohuemmat oksasaksilla. Maa-aines nostettiin ylös.

Kaivuu-urakka alussa

Vastassa peruskallio

Kaivuu-urakka päättyi peruskallioon ja syvyyttä kuopalle tuli vain 10-15 senttiä. Projekti eteni vaihe vaiheelta eri vaihtoehtoja puntaroiden. Paikka ei ehkä ole kovin ihanteellinen mansikkamaalle, mutta sellainen oli tilattu ja sellainen piti saada. Juurimattoa kuopan pohjalle, päälle hieman soraa salaojaksi ja maa-aineksen kasaaminen takaisin mansikkamaalle. Tiedostan, että koko maa-aines olisi ehkä ollut syytä vaihtaa. Puntaroin taas vaihtoehtoja. Luvassa on joko armotonta kitkentää tai jonkin kateviljely vaihtoehdon valitseminen. Maa-ainestakin pitäisi olla enemmän.

Kahvitauko

Taitaa olla taas kahvitauon ja pohdinnan paikka. Reunatkin pitäisi jotenkin ratkaista. Olin toivonut, että kuopasta olisi voinut kaivaa syvemmän ja juurimaton reunan laittaa maantasalle. Nyt on ehkä hankittava mansikkamaata reunustamaan turve- tai vaikka tiiliharkkoja. Kohopenkkien väliin päätettiin laittaa vielä hieman soraa ikäänkuin poluksi. Viikonlopun päättyminen pakottaa jättämään urakan toistaiseksi tähän.

Kykkimisvaon alku

Varaslähtö?

Viime vuonna näihin aikoihin panin maahan juureksista: perunan mukulat sekä punajuuren ja nauriin siemenet, sen lisäksi maahan päätyi rucolan, lehtisalaatin ja pinaatin siemenet. Toukokuun puolessa välin kylvin porkkanat ja istutin sipulit. Viime vuoden keväällä huhtikuu aina toukokuun puoleen väliin asti oli lämmin ja sitten alkoi pitkä kylmä jakso, joka jatkui heinäkuun alkuun asti.

Tänä vuonna huhtikuun sää on ollut viime vuotta normaalimpi - ehkä jopa tavanomaista kylmempi. Toukokuusta ja koko kesästä pitkän ajan ennusteet povaavat erityisen lämmintä. Siemenpussien kyljestä luen ohjeita: "Aikaisin, heti kun maa on muokattavissa" ja kirjasta "toukokuun puolen välin jälkeen". Noudatan siemenpussien ohjeita ja kylvin tänään maahan porkkanat, punajuuret ja nauriit. Sipuleista kirjani ohjeistaa istutusajankohdaksi toukokuun puoltaväliä. Toinen kirja suosittaa ajankohdaksi toukokuun alkua keltasipuleille ja punasipuleille puolta väliä. Laitan maahan molemmat sipulit. Salottisipulit jää vielä laittamatta - ne tulevat eri penkkiin.

Taidan olla ensimmäisten joukossa palsta-alueellani, kuten viime vuonnakin. Ehkei kuitenkaan ihan varaslähtö, mutta ajoissa liikkeellä ainakin. Hallaharsot jäivät vielä toiseen kertaan.

Nauriit, punajuuret, porkkanat ja sipulit ovat maan alla muhimassa.

Maan parannusta ja kevätkauden aloitus

Viikonlopun ohjelmassa oli mullan levitystä palstalla. Tuoreen palstaviljelyalueen huonoja puolia on se, ettei kompostia ole vielä kertynyt. Palstalle mentiin siis kaupan kautta ja hankittiin hieman multaa ja kompostoitua hevonkakkaa. Lisäksi matkassa oli talven aikana syödyistä kananmunista tehty kuorirouhe - luomua ja ilmaista kalkkia kasvimaalle.

Munankuorirouhesade kalkitsee maaperää.

Palsta-alue on valmistunut vuonna 2013 ja ensimmäinen palstaviljelykausi oli viime vuonna. Maa-aineksen laadusta ei ollut tietoa, joten päätin jo silloin satsata ostomultaan ja kompostoituun hevosenlantaan. Se kannatti, sillä palstani oli varmasti yksi alueen satoisimmista, vaikka olinkin ensimmäistä kertaa viljelypuuhissa.

Piskuinen palstani maaliskuussa 2014. Tästä se hurahdus alkoi...

Tilanne 27.7.2014

Lokakuu 2014

Maan tuottavuuden kannalta maata kannattaa parantaa jatkuvasti. Viljely kuluttaa maasta ravinteita ja maa painuu kesän aikana kasaan. Syksyllä satokauden päätyttyä kasvien pehmeät osat päätyivät takaisin maahan ja maan kääntö pehmitti maa-aineksen pakkasen murtaessa multakokkareet hienoksi muruksi talven aikana.

Visiitti palstalla sai hormonit hyrräämään. Talvivalkosipulit olivat jo versonneet ja saivat kevätlannoituksen. Tarhasuolaheinä oli voimissaan, oreganokin oli selvinnyt vähälumisesta talvesta ja viime vuonna istutetut ruohosipulit olivat jo hyvässä vauhdissa.

Tarhasuolaheinä 25.4.2015

Ruohosipuli 25.4.2015

Maaperän lämpötila palstalla noin 20 sentin syvyydessä oli lauantaina +7 astetta. Päätin, että ensi viikolla on jo mentävä kylvämään ensimmäisiä juureksia ja salaatteja. Tästä se alkaa!

Kill your darlings...

Hennot taimet viikon loman jälkeen

Viikon talviloman ajaksi viritin hennoille basilikan taimille kastelujärjestelmän erittäin kosteasta talouspaperiarkkikasasta. Lisäksi olin huolehtinut riittävästä kastelusta ennen reissuun lähtöä. Palattuani lomalta melkein purskahdin itkuun. Olin tappanut rakkaani.

Toivuttuani totesin itselleni,"Kill you darlings at least once".

Olen aloittanut taimikasvatuksen viime vuonna, jolloin hoivasin taimiani herkeämättä. Pelkäsin kuollakseni liikakastelua, jolloin juuristo ei kehity riittävästi ja sitä, että hennot taimivauvani kuolevat kuivuuteen unohtaessani kastella niitä. Tänä vuonna olen ottanut hieman rennommin. Ehkä liiankin rennosti. Taimet uhkasivat jo kertaalleen kuolla, kun en ollut hetkeen muistanut huolehtia niiden kastelusta. Kuin ihmeen kaupalla ne virkosivat, mutta ei tällä kertaa.

Kylvin uudet basilikan taimet huhtikuun puolessa välissä ja samalla laitoin alkuun viime vuodelta ylijääneet tomaatin siemenet. Lisäksi päätin kokeilla tänä vuonna parsakaalin viljelyä siemenestä alkaen. Parin päivän päästä ensimmäiset sirkkalehdet puskivat jo päitään mullasta ja viisi päivää myöhemmin jokaisessa purkissa tapahtuu elämän ihme.