Puutarhaa voi harrastaa myös kasvukauden ulkopuolella. Talviaamujen munakokkeleihin käytetyistä ja keitettyjen munien kuorista syntyy luonnonmukaista (ainakin luomumunista) munankuorirouhetta eli lähes puhdasta kalkkirouhetta. Keitetyt munankuoret voi sellaisenaan laittaa purkkiin odottamaan rouhintaa kun ne ovat kuivuneet, mutta tuoreiden munien kuoret on syytä huuhtoa ennen kuivaamista. Rouhinnan voi tehdä silppurilla tai tehosekoittimella, jonka on oltava suljettava malli, ettei pöly leviä joka puolelle. Kuoret jauhautuvat hyvin epätasaisesti - osa hyvinkin hienoksi - siitä huolimatta rouheen karkeusasteen voi itse määritellä.
 |
|
Karkea munankuorirouhe parantaa maan rakennetta ja samalla luovuttaa hitaasti kalkkia - hitaammin kuin kalkkijauheet. Typpilannoitus happamoittaa maata ja kalkki vähentää maan happamuutta parantaen ravinteiden liukoisuutta (kalkitusopas). Jotkut kasvit viihtyvät kuitenkin happamassa maassa, joten niille ei munankuorirouhetta tarvitse antaa. Useimmat juurekset ja vihannekset viihtyvät kuitenkin happamuudeltaan 6-6,5 pH:n maaperässä, kaali ja herneet jopa neutraalissa kasvualustassa. Suomen maaperä on usein hapanta eli alle 5 pH:n (miksi kalkitaan). Maaperän happamuuden voi mitata pH -mittarilla tai pH -liuskoilla.
Kaupalliset kalkkivalmisteet on tehty kalkkikivestä johon on lisätty mm. magnesiumia. Munankuoretkin sisältävät jonkin verran magnesiumia ja fosforia, niiden määrät ovat kuitenkin pieniä. Tavan vuoksi ei kuitenkaan kannata kalkita, se voi johtaa maaperän epätasapainoon. Osana luonnonmukaista viljelyä pienet määrät karkeata munankuorirouhetta lienee kuitenkin paikallaan tasapainoittamaan hevosen lannan runsasta typpipitoisuutta. Rouhe kannattaa lisätä maahan joko syys- tai kevätmuokkauksen yhteydessä.
