Taimitarhan lapset

Helmikuun alussa kylvin 28 latva-artisokan siementä, niistä vain yhdeksän lopulta iti. Olisikohan itävyyttä voinut jotenkin parantaa? Kenties liottamalla siemeniä tai kylmäkäsittelyllä? Eipä sillä, että minulla olisi ollut edes paikkoja kylvömäärälle. Katsotaan moniko näistäkään aluista selviää kasvupaikalle asti. Parin puutarhaopuksen ja netistä kaivamieni blogijuttujen mukaan latva-artisokka on jonkin verran haastava laji. Kenties tästä Puutarha-artikkelit -blogin latva-artisokan viljely -jutusta on hyötyä, mikäli latva-artisokan viljely kiinnostaa.

Koulintavaihe noin neljä viikkoa kylvöstä.

Aikaisesta kylvöstä johtuen, taimitarhan ensimmäiset lapset pääsivät talvilomallekin mukaan. Autoon pakattiin harrastusvälineiden lisäksi myös koulitut latva-artisokan taimet ja kasvivalo. En todellakaan halunnut riskeerata näiden taimilapsosten kanssa - viime vuonna joidenkin taimialkujen kanssa kävi vähän huonosti. Samasta syystä lykkäsin muidenkin siementen kylvöä talviloman yli.

Latva-artisokat talvilomalla kelohonkamökissä.

Syksyn satoa odotellessa voikin katsella sopivia reseptejä ja juomia valmiiksi. Makoisaa odottelua!

Munankuorista kalkkia ja parempaa maata

Puutarhaa voi harrastaa myös kasvukauden ulkopuolella. Talviaamujen munakokkeleihin käytetyistä ja keitettyjen munien kuorista syntyy luonnonmukaista (ainakin luomumunista) munankuorirouhetta eli lähes puhdasta kalkkirouhetta. Keitetyt munankuoret voi sellaisenaan laittaa purkkiin odottamaan rouhintaa kun ne ovat kuivuneet, mutta tuoreiden munien kuoret on syytä huuhtoa ennen kuivaamista. Rouhinnan voi tehdä silppurilla tai tehosekoittimella, jonka on oltava suljettava malli, ettei pöly leviä joka puolelle. Kuoret jauhautuvat hyvin epätasaisesti - osa hyvinkin hienoksi - siitä huolimatta rouheen karkeusasteen voi itse määritellä.

Karkea munankuorirouhe parantaa maan rakennetta ja samalla luovuttaa hitaasti kalkkia - hitaammin kuin kalkkijauheet. Typpilannoitus happamoittaa maata ja kalkki vähentää maan happamuutta parantaen ravinteiden liukoisuutta (kalkitusopas). Jotkut kasvit viihtyvät kuitenkin happamassa maassa, joten niille ei munankuorirouhetta tarvitse antaa. Useimmat juurekset ja vihannekset viihtyvät kuitenkin happamuudeltaan 6-6,5 pH:n maaperässä, kaali ja herneet jopa neutraalissa kasvualustassa. Suomen maaperä on usein hapanta eli alle 5 pH:n (miksi kalkitaan). Maaperän happamuuden voi mitata pH -mittarilla tai pH -liuskoilla. 

Kaupalliset kalkkivalmisteet on tehty kalkkikivestä johon on lisätty mm. magnesiumia. Munankuoretkin sisältävät jonkin verran magnesiumia ja fosforia, niiden määrät ovat kuitenkin pieniä. Tavan vuoksi ei kuitenkaan kannata kalkita, se voi johtaa maaperän epätasapainoon. Osana luonnonmukaista viljelyä pienet määrät karkeata munankuorirouhetta lienee kuitenkin paikallaan tasapainoittamaan hevosen lannan runsasta typpipitoisuutta. Rouhe kannattaa lisätä maahan joko syys- tai kevätmuokkauksen yhteydessä.

Siemeniä, siemeniä

Tuleva viljelykausi häämöttää jo mielessäni. Postiluukustani kolahtaa Kotipuutarha -lehti, jonka luen huolella viljelynälkää liennyttäen. Illalla selailen hyötykasviyhdistyksen sivuja ja klikkailen itseni yhdistyksen jäseneksi, klik, lisäilen tilaukseen siemeniä, klik, klik, klik, klik...

Haikeana mietin, että tämä on viimeinen kesäni nykyisellä palstallani. Kaivan netistä vielä tietoja Helsingin viljelypalstoista ja tutkin mahdollisuuksiani hakea niitä. Asuinlähiöni lähellä olevalle palsta-alueelle olen ollut jonossa puolitoista vuotta. Silloin jonossa oli 100 hakijaa ja keskimäärin palstan saamiseen menisi kuulemma muutamia vuosia. Tarkistin kaupungiosat -sivuilta palsta-alueen tämän hetkisen saatavuustilanteen ja keskimäärin jonotusaika oli neljä vuotta. Osallistun siis taas hyötykasviyhdistyksen arpajaisiin huonolla arpaonnellani, mutta joskus senkin on käännyttävä. Työmatkani varrella olisi pari vaihtoehtoa, joten taidan selvitellä niidenkin tilanteen.

Siemenvalikoimani on viljelymaa-alaani nähden ylimitoitettu. Mökkipalstallekaan ei kovin paljon mahdu kasvattamaan. Ehkä sinne voisi tänä kesänä hankkia pari lavaa viljelyä varten ja yrittää ehtiä hieman useammin myös hoitamaan viljelyksiä ja samalla sielua järvimaisemissa.

Lisäyksiä siemenvalikoimaan ja sinimailasta idättämiseen.

Parin tomaattilajikkeen siemenet näytän laittaneen myös ostoskoriini, vaikka tomaattien viljely-yritykset ovatkin eniten tuottaneet pettymyksiä. Toinen lajike on amppelitomaatti - eikä minulla ole edes parveketta... Jokin ajatus siinä varmaan oli, se selvinnee myöhemmin.

Perusvillasukat

Sain viime kesänä lahjaksi kasvivärillä värjättyä lankaa ystävältäni Senzeni Na Farmilta Arkansasista. Mietin pitkään ja hartaasti, mitä raaskisin siitä tehdä, ja päädyin tekemään villasukkiini raidat. Toiseksi langaksi valitsin polyamidilla vahvistetun sukkalangan, joka kestäisi kulutusta kantapäissä ja jalkapohjissa paremmin.

Raitalanka on värjätty Pokeweed (Lännenkermesmarja, Phytolacca americana) -kasvin marjoilla. Lopputuloksena on kaunis murrettu punainen. Lankaa jäi vielä toisiinkin sukkiin ja toinen lahjaksi saatu käsinkehrätty ja -värjätty vyyhti jäi vielä odottamaan kohtaloaan.

Langat:
Viking Raggen (70% superwash wool, 30% nylon) 100 g
Senzeni Na Farm Pokecounty (100% wool) 35 g

puikot 4,5 mm
koko 38
silmukat 40

PINKKI keppihevonen

...toivoi muuan neljä vuotta täyttävä pikkuprinsessa syntymäpäivälahjakseen. Ei kai sitä tädillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Aloitin projektin etsimällä netistä hieman ohjeita ja vinkkejä keppihevosen tekoon. Tutkimus johti sivustoille, joilla oli toinen toistaan upeampia keppihevosia. Päätin niistä inspiroituneena, että yritän tehdä "aidot" suitset kuolaimineen, ja koska mieleistä kaavaa ei löytynyt valmiina, tarttuin ensi töikseni kynään hahmotellakseni sopivan muodon hevoselle.

Luonnos skaalattuna oikeaan kokoon ja piirrettynä puhtaaksi.

Niille, jotka tyytyvät helpompaan ratkaisuun ja ostohevoseen, suosittelen tutustumista seuraavaan sivustoon: http://iisantalli.net/tilarit.html

Lisäksi keppihevosiin hurahtaneille löytyy lisää sieluntovereita kepparitalleista: http://khtniittyjoki.blogspot.fi, https://snowhorse.wordpress.com/kepparit/, http://khtchiaronelamaa.blogspot.fi/p/blog-page_4.html, vain muutamia mainitakseni. Vakavammin hurahtaneille netistä löytyy myös Suomen keppihevosyhdistys: http://viuhku.net/sky/index.html.

Villakangas värjäytymässä.

Tilaajalle pinkki väri oli ehdoton, joten päädyin värjäämään villakankaan. Käytin värjäämiseen pesukonetta, johon on ohjelmoitu villan värjäämiseen sopiva ohjelma - tosin värjäyksen lämpötila ei siinä ole aivan ihanteellinen, vain 90 astetta 98 asteen sijasta.

Keppihevosen harja syntyy kirjavasta langasta.

Tuotekehitys keppihevosen osista alkoi. Otsatukan kiinnitin saumojen väliin. Harjan kieputin ensin pahvin ympärille ja sen jälkeen kiinni puuvillanauhaan, jotta sen ompeleminen keppihevosen niskaan olisi helpompaa.

Harjan kiinnittäminen nauhaan.

Korvat kiinnitin etukappaleen halkioihin.

Täyttöä vaille valmista.

Vielä suitset ylle ja keppari on valmis lahjapakettiin.

Onnellisen pikkuprinsessan uljas Lissu.

Näitä pinkkejä keppareita syntyi kaksin kappalein kolmen viikon sisällä. Molemmat menivät nelivuotiaille pikkuprinsessoille.

En ole ammattiompelija, joten hieman hidasta oli välillä projektien eteneminen. Jos näitä vielä muutaman kappaleen työstäisi ja hioisi muutamat ompelullisesti haastavat kohdat teknisesti paremmiksi, niin ehkä ajankäyttökin tehostuisi. Voisi olla myös mielekästä jatkaa projektia tekemällä hieman aidomman näköisiä hevosia hyödyntäen omaa ammattitaitoa kankaiden värjäämisestä ja painamisesta.

Pitkähkö projekti

Joskus projektit venyvät pitkiksi tai niistä tulee muuten vaan pitkiä. Kuten tämä lahjaksi neulottu huivi. Tämä työ sujahti kassiin mukaan pitkille automatkoille. Hitaasti, mutta varmasti se pikku hiljaa eteni, jääden välillä odottamaan pitkäksikin aikaa seuraavaa rupeamaa. Hapsut valmistuivat hiljattain erään kiekkopelin ohessa. Juuri sopivasti ennen kuin kesä vaihtui syksyksi.

Lankana: HjerteGarn Alpaca Silk (3*50 g)

Mallineulos:
Parittomat kerrokset kaikki oikein
2. ja 4. krs *3o, 1n*, toista 
6. ja 8. krs *1o, 1n, 2o*, toista

Alussa oli kerä, koukku ja lampunraato...

Alussa oli kerä, koukku...

...ja lampunraato kirppikseltä.

Ensimmäisen silmukan luonti spraymaalilla maalattuun kehikkoon.

Aloitus jää kätevästi ensimmäisten kiinteiden silmukoiden kätköihin.

Vielä on vähän savottaa jäljellä.

Jäjellä enää päättely.

Uusi johto kiinni ja kattoon.